perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pihlaja-angervo

3.7.2016
Pihlaja-angervon kukinto on ihanan pörröinen. Näenkö näkyjä vai onko tuolla angervon lehdistössä jo syyspunerrusta ja -kellerrystä? 🍁

Keltainen laukka

1.7.2016
Mollinkukka on oma nimitykseni tälle keltaiselle laukalle. Keltalaukka kertoo kukasta kaiken, se on laukka ja keltainen. Mitään ei jää arvailujen varaan. Ei yllätyksiä. Mollinkukasta taas ei kukaan tiedä, eikä arvaa.
(Keltalaukka lat. Allium moly)

Instagram rules!

30.6.2016
Harvoin postia odottaa yhtä paljon kuin nyt olen odottanut. Tänään laskujen sijaan tuli pikkuinen siemenpussi. Siellä oli valkoisen vuorikaunokin siemeniä, jotka kanssapuutarhuri Instagramissa oli keränyt omalta pihaltaan.
Sinisen vuorikaunokkin postauksessa aikaisemmin kesällä, olin hohhaillut muun väristen vuorikaunokkien perään. Niiden löytäminen ei tuntunut mahdolliselta. Tämä ihana Intagram ystäväiseni, valkoisen vuorikaunokin omistaja, tarjoutui auttamaan yllättävällä tavalla. Siemenpussi on aarre, josta suuri kiitos hänelle: Teit päivästäni ihan parhaan! Kiitos!

Syvällsiä...

30.6.2016

Nurmikolle on ilmestynyt sienirinki, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Onko kyseessä noitapiiri vai yliluonnolliset voimat, jotka pakottavat sienet kasvamaan satunnaisuuden sijaan symmetrisesti.
*
Symmetrisyys luonnossa mieltyy inhimilliseen toimintaan, puutarhan hoitoon, luonnon muokkaamiseen ihmisen haluamalla tavalla. Luonnostaan kasvit eivät kasva riveissä tai jonoissa. Ne eivät ole tasapitkiä tai muodoltaan symmetrisiä ihmisen mittakaavassa.
Luonnon symmetrisyys onkin syvällisempää. Lehdet ovat likimain symmetrisiä vasen-oikea suuntaisesti. Samoin kukinnot. Atomitason tai vielä pidemmälle mentäessä kvanttifysiikkaan, symmetrisyys sen kuin syvenee. Ihminen ei omista symmetriaa, vaan on osa sitä.
*
Sienirinki tuntuukin ensisilmäykseltä luonnottomalta. Todellisuudessa suurin osa sienestä on maan alla näkymättömissä. Se on siellä yhtä sattuman varaisesti kuin mikä muu elävä kasvi tahansa. Näkyvä osa on samalla tavalla likimain symmetrinen, kuin taustalla kukkivan puna-apilan kukintokin.
*
Tässä tämän päivän paranormaalilis-filosofis-biologis-fysikaalis -pohdinta. 😀
*

Odotus palkitaan!

29.6.2016
Onhan tämä pioni nyt ihan omaa luokkaansa! Tämän kaltaiselle kauneudelle ei löydy edes sanoja. Vitsit kun tekisi mieli leikata yksi kukkamajlakkoon työpöydälle. Tietsikan näyttöruudun vierestä sitä voisi silmäillä tuon tuosta. En kuitenkaan raaski, kun kukintoja on vain kolme. Antaa pionin toteuttaa itseään ensimmäisellä kukintakerralla. Kukkiminenhan on sen tarkoitus

Pelastettu kärsämö

29.6.2016
Tässä se ruohonleikkurin kidalta säästynyt siankärsämö nyt kukkii.
Siankärsämöä on kutsuttu myös akantupakaksi. Entisaikoin akat lie sitten käyttäneet kuivattua siankärsämöä sätkän käärimiseen tai piipun täytteeksi. Siitä nimitys.

Lenkkeilyä

28.6.2016
Muuta kuntoliikuntaa ei juuri kesäisin ehdi tehdäkkään, kuin leikata nurmikkoa. Eikä toisaalta jaksakkaan. Useampana päivänä viikossa, yleensä tunnin pari kerrallaan. Yksi sektori tänään, toinen huomenna ja niin edelleen.
Tänään parturoin noin puolet. Mittasin sporttirannekkeella ruohonleikkurin perässä kävelemäni matkan, 6 km 120 m.

Kiinan kullero

27.6.2016
Kesäkullero on vähän tylsä nimi tälle Kiinasta peräisin olevalle kullerolle. Latinan kielisestä nimestä trollius chinensis olisi suomentaja voinut kääntää nimeksi vaikkapa kiinanrölli. Tai jos se kullero sana olisi pakko ollut sisällyttää nimeen, olisi kiinankullerokin ollut kivempi.
Se meidän kotimainen, vaaleamman keltainen kullerohan on oikeasti niittykullero, trollius europaeus. Sen olisi voinut kiinanrölliä myötäillen nimetä eurorölliksi. Kiinankullero olisi puolestaan saanut serkukseen eurokulleron.
Noh, ehkä tyydymme nykyisiin nimiin ja toteamme, ettei nimi kukkaa kaunista, jos ei rumennakkaan

Pataperuna

26.6.2016
Perunat on padassa, mutta ei ihan vielä syömiskunnossa! Minä syön uudet perunat voin ja tillin kera. 

Heliotrooppi

26.6.2016
Heliotrooppi on viihtynyt kohtalaisesti sille epäsuotuisassa paikassa katoksessa, joka on talon pohjoispuolella. Katos kyllä sopii sille, mutta ilmansuunta saisi olla joku muu. Aurinko ei paista suoraan kyseiseen kohtaan milloinkaan... Olin vähällä menettää heliotrooppini kuitenkin ihan muista syistä. Taanoinen myrsky kaatoi istutusruukun, jossa se kasvaa. Ruukku kaatui tuulen voimasta ja lähti pyörimään portaita alas. Heliotrooppi multineen irtosi ruukusta. Oli tuuria, kun runko ei katkennut; irtosi lehtiä, pari kukintoa ja pikku oksa vain.

Kärhö

25.6.2016
Toukokuussa (päiväkirjaa selaamalla ilmenee, että 5.5.) istutettu tarjouskärhö on kiivennyt nuoren koivun runkoa jo toista metriä. Taimiruukussa oli merkintä clematis mix, eli laji ja väri olivat ylläri. Tuommoinen pinkki hempukka siitä kehkeytyi. 

Odotus vol. 2

24.6.2016
Juhannusaatto ei avannut pionin kukkaa. Se ja minä odottelemme aurinkoa.

Tähtiä puutarhassa

23.6.2016
Keskikesän valoisassa hämärässä tuikkivat keltaiset, tähden muotoiset kukinnot, jotka kuuluvat siperianmaksaruoholle. Ilmiö ei ole tavanomainen, sillä tuskin koskaan niitä näkee ennen juhannusta kukassa. Kesä kulkee muutenkin nopeasti, tänä vuonna se tekee ME:tä!

Tavallinen mutta nätti

22.6.2016
Vitsit kun oli niin nätit, nupulliset siankärsömöt nurmikolla, että en mitenkään raaskinut ajaa niitä ruohonleikkurilla alas! Viikko sitten ajoin viimeksi, siinä ajassa ovat kasvaneet.

Angervo

22.6.2016
Kuinka osuva nimi perhosangervolla onkaan! Hennot, ilmavat kukat tuovat mieleen lauman pieniä, valkoisia perhosia.
Perhosangervon kauneus paljastuu vasta vanhempana, kun perenna on kasvanut kokoa. Pienten kukkien teho perustuu joukkovoimaan.
Olen suhteellisen nihilisti käyttämään rahaa uusiin taimihankintoihin. Yleensä ostan yhden taimen tai korkeintaan kaksi samaa (jos ovat tarjouksessa) ajatuksella, että kyllä se/ne siitä kasvavat. Ja niinhän nuo tietysti tekevät. Perhosangervolta meni siihen kuusi vuotta. Onko se paljon vai vähän? Suhteellista, sillä istutushetkellä se oli paljon, tänään vähän.